Vilja-Tuulia Huotarinen: Naisen paikka
WSOY 2007
Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittama runokirja sisältää 47
runoa. Runokokoelma on jaettu neljään eri osioon.
Runokokoelman nimi on mielestäni melko tylsä ja kirjan sisältö
on nimen takia hyvin ennalta-arvattavissa. Heti kun luin nimen, arvasin, mitä
kokoelma käsittelee.
Huotarinen kirjoittaa nuoren naisen näkökulmasta. Suvun vanhemmat
naiset, kuten isoäiti, odottavat naisten
käyttäytyvän samalla tavalla kuin heidän nuoruudessaan: menemällä naimisiin
aikaisin, hoitamalla kotia ja perustamalla perheen nuorena. Kertoja haluaa
kuitenkin elää omaa elämäänsä ja tehdä omat ratkaisunsa sukulaisnaisten mielipiteistä
huolimatta. ”Me olemme kolmekymppisiä/korallinpunaisia kissoja/liian valppaita kuolemaan,/uskomaan
siihen mitä sanotaan.”
Huotarinen on kirjoittanut runokokoelman hyvin arkipäiväiseksi
ja siinä on viittauksia vanhan kansan perinteisiin. Kokoelmassa kuvataan
esimerkiksi naisten tekemiä kodin askareita. Kirjassa puhutaan paljon myös
luonnon kauneudesta, kuten kukista ja pellosta.
Runoista saa kuvan, että kirjan tapahtumat sijoittuisivat pääosin maaseudulle.
Runot ovat toisaalta hyvin moderneja. Auli Köngäs kirjoittaa
mielestäni hyvin omassa arvostelussaan: ”Vaikka suomalainen kansanrunous vaikuttaa
kaikkialla Naisen paikassa, Huotarinen ei suinkaan juutu kansanrunouden ja
-perinteen maailmaan. Hän käyttää sitä pikemminkin ponnahduslautana tai
taustana, josta laajentaa ilmaisuaan ja kuvastoaan kohti nykypäivää. ”
Runokokoelmassa ei esiinny riimejä eikä soinnillisuutta.
Runot ovat pikemminkin kirjoitettu tarinamuodossa, joka sisältää kuitenkin
tietyn rytmin.
Runokokelmassa on useita eri rakenteita. Jotkut runoista on
kirjoitettu monta virkettä peräkkäin, joissain esiintyy sisennyksiä ja toisissa
taas teksti on hyvin loitolla ja aukkoista.
Huotarinen on muutamissa
runoissa tuonut asioita esille englanniksi. Hän on luultavasti halunnut
korostaa tällä asioita ja saada lukijan pysähtymään miettimään. ”En ole
kiinni missään, en mistään irti/kuuma unelma, Still going strong”
Mielestäni Huotarinen on tuonut monipuolisesti esiin naisen asemaa sekä ennakkoluuloja siitä,
minkälainen naisen rooli on ennen ollut. Jukka Koskelainen on mielestäni oikeassa kun hän toteaa: ”kokoelma on sen verran värikäs ja vallaton”. Runot toistavat kuitenki melko paljon
itseään. Runokokoelma on mielestäni kuitenki kiinnostava, koska runojen säkeet
sekä säkeistöt olivat jatkuvasti erilaisia. Niitä lukiessa, katsellessa sekä
analysoidessa ei tullut tylsiä hetkiä!
Arvostelut:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Omap%C3%A4isyys+ja+oikeus+oikkuihinHuotarisen+kokoelma+tukeutuu+esi%C3%A4iteihin+jakansanperinteeseen/HS20070312SI1KU02clo
http://www.kiiltomato.net/vilja-tuulia-huotarinen-naisen-paikka/
Anna arvostelullesi vielä oma otsikko.
VastaaPoistaHauska, että ennakko-oletuksesi osui oikeaan mutta onnistuit siitä huolimatta suhtautumaan kokoelmaan ennakkoluulottomasti.
Käytät muita arvosteluja hyvin hyödyksesi. Tuntuiko, että ne avasivat jotain uutta, vai olisitko hoksannut samat asiat ilmankin?
Voit ottaa vieläkin enemmän lainauksia runoista käsittelyyn.