maanantai 14. toukokuuta 2012

Runokokoelman arvostelu


Vilja-Tuulia Huotarinen: Naisen paikka
WSOY 2007

Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittama runokirja sisältää 47 runoa. Runokokoelma on jaettu neljään eri osioon.  

Runokokoelman nimi on mielestäni melko tylsä ja kirjan sisältö on nimen takia hyvin ennalta-arvattavissa. Heti kun luin nimen, arvasin, mitä kokoelma käsittelee.

Huotarinen kirjoittaa nuoren naisen näkökulmasta. Suvun vanhemmat naiset, kuten  isoäiti, odottavat naisten käyttäytyvän samalla tavalla kuin heidän nuoruudessaan: menemällä naimisiin aikaisin, hoitamalla kotia ja perustamalla perheen nuorena. Kertoja haluaa kuitenkin elää omaa elämäänsä ja tehdä omat ratkaisunsa sukulaisnaisten mielipiteistä huolimatta. ”Me olemme kolmekymppisiä/korallinpunaisia kissoja/liian valppaita kuolemaan,/uskomaan siihen mitä sanotaan.”

Huotarinen on kirjoittanut runokokoelman hyvin arkipäiväiseksi ja siinä on viittauksia vanhan kansan perinteisiin. Kokoelmassa kuvataan esimerkiksi naisten tekemiä kodin askareita. Kirjassa puhutaan paljon myös luonnon kauneudesta, kuten  kukista ja pellosta. Runoista saa kuvan, että kirjan tapahtumat sijoittuisivat pääosin maaseudulle.

Runot ovat toisaalta hyvin moderneja. Auli Köngäs kirjoittaa mielestäni hyvin omassa arvostelussaan:  ”Vaikka suomalainen kansanrunous vaikuttaa kaikkialla Naisen paikassa, Huotarinen ei suinkaan juutu kansanrunouden ja -perinteen maailmaan. Hän käyttää sitä pikemminkin ponnahduslautana tai taustana, josta laajentaa ilmaisuaan ja kuvastoaan kohti nykypäivää. ”

Runokokoelmassa ei esiinny riimejä eikä soinnillisuutta. Runot ovat pikemminkin kirjoitettu tarinamuodossa, joka sisältää kuitenkin tietyn rytmin.  

Runokokelmassa on useita eri rakenteita. Jotkut runoista on kirjoitettu monta virkettä peräkkäin, joissain esiintyy sisennyksiä ja toisissa taas teksti on hyvin loitolla ja aukkoista.

Huotarinen on  muutamissa runoissa tuonut asioita esille englanniksi. Hän on luultavasti halunnut korostaa tällä asioita ja saada lukijan pysähtymään miettimään.  ”En ole kiinni missään, en mistään irti/kuuma unelma, Still going strong”

Mielestäni Huotarinen on tuonut monipuolisesti  esiin naisen asemaa sekä ennakkoluuloja siitä, minkälainen naisen rooli on ennen ollut. Jukka Koskelainen on mielestäni oikeassa kun hän toteaa: ”kokoelma on sen verran värikäs ja vallaton”. Runot toistavat kuitenki melko paljon itseään. Runokokoelma on mielestäni kuitenki kiinnostava, koska runojen säkeet sekä säkeistöt olivat jatkuvasti erilaisia. Niitä lukiessa, katsellessa sekä analysoidessa ei tullut tylsiä hetkiä!

2 kommenttia:

  1. Arvostelut:

    http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Omap%C3%A4isyys+ja+oikeus+oikkuihinHuotarisen+kokoelma+tukeutuu+esi%C3%A4iteihin+jakansanperinteeseen/HS20070312SI1KU02clo

    http://www.kiiltomato.net/vilja-tuulia-huotarinen-naisen-paikka/

    VastaaPoista
  2. Anna arvostelullesi vielä oma otsikko.

    Hauska, että ennakko-oletuksesi osui oikeaan mutta onnistuit siitä huolimatta suhtautumaan kokoelmaan ennakkoluulottomasti.

    Käytät muita arvosteluja hyvin hyödyksesi. Tuntuiko, että ne avasivat jotain uutta, vai olisitko hoksannut samat asiat ilmankin?

    Voit ottaa vieläkin enemmän lainauksia runoista käsittelyyn.

    VastaaPoista