Vladimir Nabokov: Lolita, ilmestymisvuosi
1955.
Kustantaja Gummerus Kustannus Oy
Suomentaneet Eila Pennanen ja
Juhani Jaskari
Kirjan päähenkilö on
keski-ikäinen Humbert Humbert. Humbert on kiinnostunut nuorista tytöistä, joita
hän kutsuu nymfeteiksi. Humbert muuttaa vuokralaiseksi Charlotte Hazen luokse. Humbert
rakastuu Charloten tytäreen Doloresiin ja hän alkaa kutsua 12-vuotiasta tyttöä
Lolitaksi: ”Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni.
Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa
kolmannella hampaita. Lo. Lii. Ta.”
Humbert rakastuu Lolitaan niin
intohimoisesti, että hän menee tytön äidin kanssa naimisiin, jotta hän saa
viettää enemmän aikaa Lon kanssa. Charlotte kuitenkin kuolee äkillisesti
jäädessään auton alle ja näin Humbert saa Lolitan kokonaan itselleen.
Kaksikko aloittaa
yhteisen matkan Pohjois-Amerikan halki kierrellen sadat motellit läpi.
Humbertin ja Lon suhteeseen mahtuu sekä vihaa että hellyyttä. Humbert pelkää
enemmän kuin mitään, että joku saa selville hänen aikeensa ja tunteensa tätä
viatonta ja raukkaa 12-vuotiasta tyttöä kohtaan. Hänen pelkonsa toteutuvat ja
Lo pääsee pakoon Humbertia tuntemattoman henkilön avustuksella. Muutamien
vuosien jälkeen Hum ja Lo tapaavat ja Lolita on jo rakentanut oman elämänsä
uudelleen, hän on raskaana toiselle miehelle.
Kertoja on minäkertoja, joka käy
läpi Humbertin näkökulmasta asioita. Kertoja on myös erittäin näkyvä, sillä hän
puhuttelee lukijoita.” Nyt minä varoitan
lukijaa; älkää tehkö pilkkaa minusta ja minun henkisestä sokeudestani. Lukijan
ja minun on tällä hetkellä helppoa selittää mennyttä kohtaloa.” Kirja on
ikäänkuin Humbertin päiväkirja, johon hän kirjoittaa tunteensa Lota kohtaan ja
heidän yhteisistä hetkistä sekä päivistä. Hän kuvailee myös erittäin paljon
menneitä, mistä lukija ymmärtää, kuinka sekaisin Humbert on.
Kertojaratkaisuna päähenkilö
Humbert käyttää salanimeään ollessaan vankilassa. Tällä annetaan ymmärtää, että
tarina olisi tosi. Lopussa hän myös toivoo, että kirja julkaistaisiin vasta
Lolitan kuoleman jälkeen kunnioittaakseen häntä. Minulla heräsi kysymys: ”Onko
tämä tositapahtumaan perustuva kirja?”
Kirjan juoni eteni ärsyttävän hitaasti eteenpäin, koska muuta kuvailua on niin paljon. Minulla jäi tämän takia kirjasta huono maku suuhun - kirja eteni liian hitaasti eteenpäin ja Vladimir Nabokov oli kirjoittanut yli puolet kirjasta asioista, jotka olivat merkityksettömiä Lon ja Hum elämän kannalta. Oli tylsä lukea kertomusta, johon ei pystynt vieraan asian takia eläytymään.
Kirja oli kielletty Pariisissa
vuosina 1956-59 , koska sitä pidettiin säädyttömänä. Buenos Airesissa kirjaa ei
kielletty yksittäisten kuvauksen vuoksi vaan yleisen moraalisen hajanaisuuden
perusteella. Mielestäni olisi outoa, jos kirja olisi edelleen kielletty ottaen
huomioon, mitä muita teoksia on olemassa nykypäivänä. Ymmärrän kuitenkin hyvin,
että ennen vanhaan kirja on tullut kielletyksi kirjaksi, käsitteleehän se kirja
erittäin raskasta, ikävää ja kauheata aihetta. Silloin tälläiset aiheet olivat
tabuja.
”Siis kumpikaan meistä ei elä kun lukija aukaisee tämän kirjan. Mutta
niin kauan kuin veri vielä jyskyttää kirjoittavassa kädessäni, sinä olet yhtä
suuresti osallinen siunatusta materiasta kuin minä, ja voin vielä puhua sinulle
täältä Alaskaan.”
