Arviointi kirjasta Lolita

Vladimir Nabokov: Lolita, ilmestymisvuosi 1955.

Kustantaja Gummerus Kustannus Oy

Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Humbert Humbert. Humbert on kiinnostunut nuorista tytöistä, joita hän kutsuu nymfeteiksi. Humbert muuttaa vuokralaiseksi Charlotte Hazen luokse. Humbert rakastuu Charloten tytäreen Doloresiin ja hän alkaa kutsua 12-vuotiasta tyttöä Lolitaksi:  ”Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo. Lii. Ta.”

Humbert rakastuu Lolitaan niin intohimoisesti, että hän menee tytön äidin kanssa naimisiin, jotta hän saa viettää enemmän aikaa Lon kanssa. Charlotte kuitenkin kuolee äkillisesti jäädessään auton alle ja näin Humbert saa Lolitan kokonaan itselleen.

Kaksikko aloittaa yhteisen matkan Pohjois-Amerikan halki kierrellen sadat motellit läpi. Humbertin ja Lon suhteeseen mahtuu sekä vihaa että hellyyttä. Humbert pelkää enemmän kuin mitään, että joku saa selville hänen aikeensa ja tunteensa tätä viatonta ja raukkaa 12-vuotiasta tyttöä kohtaan. Hänen pelkonsa toteutuvat ja Lo pääsee pakoon Humbertia tuntemattoman henkilön avustuksella. Muutamien vuosien jälkeen Hum ja Lo tapaavat ja Lolita on jo rakentanut oman elämänsä uudelleen, hän on raskaana toiselle miehelle.

Kertoja on minäkertoja, joka käy läpi Humbertin näkökulmasta asioita. Kertoja on myös erittäin näkyvä, sillä hän puhuttelee lukijoita.” Nyt minä varoitan lukijaa; älkää tehkö pilkkaa minusta ja minun henkisestä sokeudestani. Lukijan ja minun on tällä hetkellä helppoa selittää mennyttä kohtaloa.” Kirja on ikäänkuin Humbertin päiväkirja, johon hän kirjoittaa tunteensa Lota kohtaan ja heidän yhteisistä hetkistä sekä päivistä. Hän kuvailee myös erittäin paljon menneitä, mistä lukija ymmärtää, kuinka sekaisin Humbert on.

Kertojaratkaisuna päähenkilö Humbert käyttää salanimeään ollessaan vankilassa. Tällä annetaan ymmärtää, että tarina olisi tosi. Lopussa hän myös toivoo, että kirja julkaistaisiin vasta Lolitan kuoleman jälkeen kunnioittaakseen häntä. Minulla heräsi kysymys: ”Onko tämä tositapahtumaan perustuva kirja?”

Kirjan juoni eteni ärsyttävän hitaasti eteenpäin, koska muuta kuvailua on niin paljon. Minulla jäi tämän takia kirjasta huono maku suuhun - kirja eteni liian hitaasti eteenpäin ja Vladimir Nabokov oli kirjoittanut yli puolet kirjasta asioista, jotka olivat merkityksettömiä Lon ja Hum elämän kannalta. Oli tylsä lukea kertomusta, johon ei pystynt vieraan asian takia eläytymään.

Kirja oli kielletty Pariisissa vuosina 1956-59 , koska sitä pidettiin säädyttömänä. Buenos Airesissa kirjaa ei kielletty yksittäisten kuvauksen vuoksi vaan yleisen moraalisen hajanaisuuden perusteella. Mielestäni olisi outoa, jos kirja olisi edelleen kielletty ottaen huomioon, mitä muita teoksia on olemassa nykypäivänä. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että ennen vanhaan kirja on tullut kielletyksi kirjaksi, käsitteleehän se kirja erittäin raskasta, ikävää ja kauheata aihetta. Silloin tälläiset aiheet olivat tabuja.

”Siis kumpikaan meistä ei elä kun lukija aukaisee tämän kirjan. Mutta niin kauan kuin veri vielä jyskyttää kirjoittavassa kädessäni, sinä olet yhtä suuresti osallinen siunatusta materiasta kuin minä, ja voin vielä puhua sinulle täältä Alaskaan.”